17.03.2025

Näkökulmia kansallismaisemaan – esittelyssä johtava taideasiantuntija Jukka Valkonen 

Päärautatieaseman ravintolasalissa vallitsee poikkeuksellinen tunnelma. Tilassa, jossa kiireiset matkustajat sekä historiallisesta tunnelmasta nauttimaan pysähtyneet ihmiset ovat yli sadan vuoden ajan nauttineet aterioitaan, seisoo nyt huolellisesti rakennettu työskentelytaso, jonka yllä ammattilaiset kumartuvat keskittyneinä. Maisema Kolilta -teos, Suomen kultakauden suurin kankaalle maalattu teos, on laskettu alas ja odottaa konservoinnin seuraavia vaiheita. Jokainen liike on tarkkaan harkittu – tämä työ ei sovi heikkohermoisille. Historiallista konservointiprojektia johtavan taideasiantuntija Jukka Valkosen tehtävänä on varmistaa, että kaikki etenee suunnitellusti ja aikataulu pitää. Teoksen koko ja paino tekevät jokaisesta työvaiheesta moninkertaisesti vaativamman.

 "Jokainen yksityiskohta pitää suunnitella tarkasti, koska kaikki, mitä teoksen kanssa tehdään, kertaantuu", Valkonen selittää. 

Toinen keskeinen haaste on aikataulu – konservaattoreilla on vain kuusi kuukautta aikaa saada kaikki valmiiksi. "Tässä projektissa ei ole ollut tyhjiä hetkiä", Valkonen sanoo. 

Matka taiteen ja konservoinnin maailmaan 

Valkosella on yli 20 vuoden kokemus kuvataiteen kentältä. Teknillisen korkeakoulun opiskelijasta tuli taidevälittäjä, galleristi ja lopulta yrityskokoelmien asiantuntija. Hänen yhteistyönsä VR:n kanssa alkoi rautatieyhtiön taide- ja design-kokoelmien uudelleenjärjestelyn myötä, mikä johti myös Maisema Kolilta -projektin pariin. 

"Teos oli minulle tuttu, mutta en ollut aiemmin pysähtynyt miettimään sen taustoja", Valkonen kertoo. "Luulin pitkään, että se oli pelkästään Järnefeltin työ, mutta yllätyin, kun selvisi, että sen ovat maalanneet kolme taiteilijaa yhdessä. Se tekee siitä vielä erityisemmän." 

Yli vuosisata osa suomalaisten arkea  

Konservointihanke sai alkunsa, kun Ateneum halusi lainata Maisema Kolilta -maalauksen näyttelyyn. Se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa siirrettäväksi. Tämä havahdutti VR:n ja asiantuntijat ymmärtämään, että perusteellinen konservointi oli välttämätöntä. 

Teos on Suomen kultakauden suurin kankaalle tehty maalaus, ja sen sijoituspaikka – Eliel Saarisen suunnittelema päärautatieasema – tekee siitä vielä merkittävämmän. "Kuinka moni maalaus on näin monen ihmisen nähtävillä joka päivä", Valkonen pohtii. "Se on ollut osa suomalaisten arkea yli sadan vuoden ajan, mutta nyt on hetki pysähtyä ja antaa sille arvo, jonka se ansaitsee." 

Historiallinen konservointiprosessi etenee vaihe vaiheelta 

Teoksen valtava koko – yli seitsemän metriä leveä ja lähes viisi metriä korkea – tekee siitä haastavan käsitellä. "Normaalisti konservaattorit työskentelevät teosten kanssa, jotka saa kainaloon ja voi viedä työhuoneelle. Tämä on täysin eri mittakaavassa", Valkonen toteaa. 

Konservointiprosessi etenee vaihe vaiheelta: 

  1. Alustava puhdistus seinällä: Teos puhdistettiin paikan päällä henkilönostimien avulla ennen varsinaisen konservointiprosessin alkamista. 

  1. Ensimmäinen alaslasku ja telineisiin siirto: Maalaus irrotettiin seinältä ja laskettiin pystyasentoon sille suunniteltuihin telineisiin, joissa sen taustaa päästiin tutkimaan ja puhdistamaan tarkasti. 

  1. Lakkapinnan poisto: Yksi konservointiprosessin hitaimmista vaiheista. Lakka poistettiin kerros kerrokselta, jotta maalauksen yksityiskohdat saatiin esiin ja teoksen alkuperäinen värimaailma palautettua. 

  1. Vaakalasku: Kun lakkapinnan poisto oli valmis, maalaus oli tarkoitus laskea vaakatasoon sille rakennetulle tasolle. Prosessia hidasti kuitenkin maalauksen takaa löytynyt asbesti, jonka poisto on käynnissä. Siirto voidaan toteuttaa vasta, kun saadaan puhtaat testitulokset. 

  1. Maalauskankaan takapuolen puhdistus ja mittaus: Kun teos on laskettu tasolle, sen taustapuoli puhdistetaan huolellisesti ja siitä otetaan tarkat mitat. Tämä vaihe on erityisen tärkeä seuraavia työvaiheita varten. 

  1. Kiilapuiden irrotus: Teoksen tukirakenteena toimivat puiset kiilapuut irrotetaan konservaattorien ja puuseppien toimesta, jotta ne voidaan kunnostaa ja valmistella uudelleenkäyttöä varten. 

  1. Kiilapuiden kunnostus: Puuseppä kunnostaa kiilapuut aseman ravintolasalissa, jotta ne voidaan asentaa takaisin entistä paremmassa kunnossa. 

  1. Uusi jousikiristysmenetelmä: Ensimmäistä kertaa Suomessa käytetään Elastic Tensioning System -metodia, jonka on kehittänyt italialainen Antonio Iaccarino Idelson. Tätä samaa jousikiristysmenetelmää on käytetty esimerkiksi Rembrandtin Yövartiossa Rijksmuseossa sekä monissa muissa merkittävissä teoksissa ympäri maailmaa.  

  1. Uuden ripustusmenetelmän suunnittelu: Teoksen lopullinen kiinnitystapa on vielä työn alla. Ripustuksen on oltava turvallinen ja pitkäikäinen, mutta sen tulee myös mahdollistaa tulevat huoltotoimenpiteet. 

  1. Teoksen nosto takaisin paikoilleen: Kun kaikki konservointityöt on saatu päätökseen ja uusi ripustusmenetelmä on testattu, Maisema Kolilta nostetaan takaisin omalle paikalleen ravintolasalin seinälle. Tämä viimeinen vaihe päättää kuukausia kestäneen prosessin ja varmistaa, että teos säilyy tuleville sukupolville. 

Kulttuuriperintö – yhteinen vastuumme 

Lopulta kyse ei ole vain yhdestä maalauksesta. Maisema Kolilta edustaa laajemmin ajatusta siitä, miten suhtaudumme historiaamme. 

 "Kulttuuriperintö kuuluu meille kaikille – se on yhteinen aarteemme, jota vaalimme tuleville sukupolville. Kun ymmärrämme ja arvostamme historiaamme, rakennamme vahvempaa pohjaa myös tulevaisuudelle."