Näkökulmia kansallismaisemaan – haastattelussa vastuukonservaattori Nina Robbins

Kunnianhimoinen projekti on harvinainen yhdistelmä eri alojen ammattilaisia, joita vastuukonservaattori ja Eero Järnefelt -asiantuntija Nina Robbins johtaa yhdessä vastuukonservaattori Liisa Helle-Wlodarczykin ja taideasiantuntija Jukka Valkosen kanssa. 

Mukana ovat myös taidelogistiikan asiantuntijat, jotka vastaavat teoksen turvallisesta käsittelystä, rakennesuunnittelijat, jotka huolehtivat pingotuskehyksen ja kankaan rakenteellisesta eheytyksestä, sekä dokumentointitiimi, joka tallentaa jokaisen työvaiheen tulevia sukupolvia varten. Kotimaisten konservaattoreiden lisäksi asiantuntija-apua hyödynnetään myös Virosta ja Italiasta.  
 
Ura taidehistorian ja konservoinnin parissa 

Nina Robbinsin tie taiteen ja kulttuuriperinnön pariin alkoi Helsingin yliopistossa, jossa hän opiskeli taidehistoriaa. Hän aloitti työt museoalalla 1980-luvulla, ja työskentely muun muassa Arkkitehtuurimuseossa avasi hänelle uusia näkökulmia. ”Arkkitehtuurimuseossa työskentely sai minut ymmärtämään konservoinnin merkityksen. Halusin syventyä kulttuuriperinnön säilyttämiseen konkreettisen työn kautta,” Robbins kertoo. 

Vuonna 2000 Robbins valmistui Metropolia Ammattikorkeakoulusta konservaattoriksi ja perusti oman yrityksen. ”Monilla museoilla ei ollut tuolloin omia konservaattoreita, joten freelancetyö mahdollisti projektien toteuttamisen,” Robbins selittää. Taidehistorian tutkinto puolestaan antoi hänelle mahdollisuuden yhdistää konservointi ja museotyö. Järvenpään taidemuseossa vietetty aika syvensi Robbinsin suhdetta Eero Järnefeltin tuotantoon. ”Tutustuin Järnefeltin kokoelmaan ja vietin aikaa Suvirannassa, taiteilijan kotipaikassa. Siitä syntyi kiinnostus änen tuotantoonsa,” Robbins sanoo. 

Tutkimustyö ja opetuksen merkitys 

Konservoinnin ohella Robbins on tehnyt tutkimusta museologian alalla. Hän väitteli vuonna 2016 museaalisesta arvonmuodostuksesta ja taidemuseoiden kokoelmanhallinnasta. ”Halusin ymmärtää, miten taiteen ja kulttuuriperinnön arvot muodostuvat ja säilyvät yli ajan,” Robbins selittää. Nykyään hän jakaa osaamistaan konservointiopiskelijoille, auttaen heitä ymmärtämään alan syvälliset ja moninaiset vaatimukset. 

Maisema Kolilta: symboli ja haaste 

Maisema Kolilta on yksi Järnefeltin vaikuttavimmista maalauksista, ja sen karakteerinen siveltimenkäyttö ja akatemiaoppien mukainen tyyli tekevät sen heti tunnistettavaksi. ”Teos on niin symbolinen osa suomalaista taidehistoriaa, että sen säilyttäminen tuleville sukupolville on suuri kunnia ja vastuu,” Robbins sanoo. 

Teoksen konservointi on kuitenkin vaatinut tarkkaa harkintaa ja yhteistyötä. Maalaus on ollut pingotettuna seinälle yli sadan vuoden ajan, ja rakenne on alkanut menettää jännitteensä. ”Vasen alakulma aaltoilee, ja pingotuskehys oli pakko irrottaa, vaikka se aiheuttaa aina riskin teoksen tasapainolle,” Robbins selittää. 

Yhteistyö ja innovatiiviset ratkaisut 

Konservointiprojektissa mukana oleva tiimi koostuu konservaattoreista, taidelogistiikan asiantuntijoista ja rakennesuunnittelijoista. ”On ollut erityistä nähdä, miten pienen ammattikunnan sisällä on pystytty yhdistämään osaamista tällaisessa mittakaavassa. Jokainen vaihe on huolellisesti dokumentoitu, jotta tieto säilyy myös tulevia projekteja varten,” Robbins kertoo. 

Konservointiprosessissa pyrittiin minimoimaan maalauksen liikuttelu ja puhdistus suoritettiin osittain paikan päällä nostureiden avulla. ”Teoksen taustapuolta ei ole nähty yli sataan vuoteen, joten tämänkin tutkiminen tuo uusia näkökulmia Järnefeltin työn historiaan,” Robbins kuvailee. 

Konservoinnin syvä merkitys 

Robbins korostaa, että konservointi on osa pitkää ketjua, joka ulottuu renessanssin ajoista nykypäivään. ”Olemme vain yksi lenkki historiassa, mutta vastuumme on valtava. Meidän täytyy varmistaa, että tämä teos kestää vielä seuraavat sata vuotta,” hän toteaa.  
 
”Kun konservaattorin työ onnistuu, sen ei kuulu näkyä. Teoksen on näytettävä siltä, kuin sitä ei olisi koskaan koskettu. Konservoinnin jälkeen maalauksen yli satavuotias historia ja iän jättämät jäljet ovat osa maalauksen historiaa ja tarinaa, mutta maalauksen tulee olla rakenteellisesti kunnossa ja mahdollisuuksien mukaan myös visuaalisesti eheä.” 

Uusi perspektiivi kansallismaisemaan 

Maisema Kolilta -teoksen pintapuhdistus ja lakkakerroksen poisto ovat jo paljastaneet Järnefeltin alkuperäisen vision. ”Kun ensimmäiset likakerrokset poistettiin, perspektiivi ja syvyys asettuivat paikoilleen. Taivas horisontin yllä sai elävyytensä takaisin, ja maalaus tarjoaa nyt uuden lintuperspektiivin kansallismaisemaan,” Robbins kuvailee. 

Tämä projekti on paitsi tekninen haaste, myös osoitus kulttuuriperinnön säilyttämisen yhteiskunnallisesta merkityksestä. ”On harvinaista, että tällaisessa mittakaavassa päätetään panostaa yksittäisen teoksen konservoimiseen. Se osoittaa, kuinka arvokasta työmme on ja miten se voi yhdistää menneen, nykyhetken ja tulevan.”