Päärautatieaseman suunnitelleen arkkitehti Eliel Saarisen syntymästä tulee tänä elokuussa kuluneeksi kuluneeksi 150 vuotta. Juhlistamme yhdessä yhteistyökumppaneidemme kanssa ikonisen arkkitehdin juhlavuotta erilaisin tavoin aseman digitaalisissa kanavissa sekä paikan päällä.
Sunnuntaina 20.8.2023 klo 15 Päärautieasemalla on mahdollista päästä todistamaan historiallista hetkeä, kun aseman kellotorni soi ensimmäistä kertaa koskaan. Tällöin 50 metriä korkea kellotorni soi 15 kertaa sille varta vasten suunnitellulla äänellä Saarisen syntymäpäivän ja 150-juhlavuoden kunniaksi.
”Suunnittele asia aina tarkastelemalla sitä seuraavassa laajemmassa kontekstissaan – tuoli huoneessa, huone talossa, talo ympäristössä, ympäristö kaupunkisuunnitelmassa”
Näihin sanoihin kiteytyy Saarisen visionäärisyys, joka ei suunnitellut rakennuksia vain käsillä oleviin tarpeisiin, vaan muovaamaan tulevaisuutta. Päärautatieasema on yksi esimerkki Saarisen upeasta suunnittelusta, joka on samaan aikaan ajaton ja ajassa kiinni. Kuten neroilla on tapana, ei Saarinenkaan kuitenkaan jäänyt töissään vaille kritiikkiä.
Vuonna 1903 Rautatiehallitus järjesti suunnittelukilpailun Helsingin rautatieaseman ja rautatiehallituksen hallintorakennuksen julkisivuista. Kahdenkymmenenyhden ehdotuksen joukosta voittajaksi valittiin Eliel Saarisen työ Bevingadt hjul på jordglob – Maapallo, joka lepää neljän siipipyörän päällä. Voittotyöstä virisi kiivas keskustelu, ja suunnitelman kansallisromanttista olemusta ja koristelua lukuisine graniittikarhuineen pidettiin auttamattomasti vanhentuneena nykyaikaisen kaupungin pääliikenneaseman arkkitehtuuriksi. Piirrettiinpä kilpailun voittaneesta ehdotuksesta myös pilakuvia lehtiin, joissa karhuveistokset olivat kasvaneet, ja yksi niistä oli hypännyt kadulle jahtaamaan ihmisiä.
Tapansa mukaan Saarinen ei itse missään vaiheessa osallistunut julkiseen keskusteluun, vaan lähti sen sijaan pitkälle matkalle Eurooppaan tutustuakseen uusimpiin rautatieasemiin. Erityisesti Saksassa oli suuri määrä juuri avattuja asemarakennuksia kaupunkien keskustoissa. Saarisen laajojen opintomatkojen jälkeen 1909 valmistuneet uudet piirustukset tuottivat vihdoin 1919 eurooppalaisen arkkitehtuurihistorian merkkiteoksen – Päärautatieaseman sellaisena kuin sen nyt tunnemme.
Ensimmäinen maailmalla vaikuttanut suomalainen arkkitehti
Eliel Saarinen oli Suomen ensimmäinen maailman maineeseen kohonnut arkkitehti, jonka kaksivaiheinen ura sijoittui Suomeen ja Yhdysvaltoihin. Gesellius, Lindgren, Saarinen -arkkitehtitoimistosta tietoisuuteen noussut Saarinen oli taidokas piirtäjä, jonka kynästä saivat alkunsa yhtä lailla rakennukset Suomen kansallismuseosta Marmoripalatsiin yksityiskohtaisine sisustussuunnitelmineen kuin suuret kaupunkisuunnitelmat. Osaa piirustuksista voidaan pitää jopa itsenäisinä taideteoksina.
Saarinen oli piirtänyt ja maalannut lapsuudestaan asti ja opiskellut myös yliopiston piirustuslaitoksella. Tämä näkyy hänen arkkitehtuuritöissään, joiden perspektiivikuvat edustavat aikansa huippua. Vapaan piirtämisen ja maalaamisen lisäksi Saarinen toimi melkein kaikilla visuaalisten taiteiden alueilla suunnitellen niin seteleitä kuin postimerkkejäkin sekä erilaisia taidekäsityötuotteita tekstiilejä ja ryijyjä myöten.
Jo uransa alkuvaiheessa Suomessa Eliel Saarista houkuteltiin professoriksi eräisiin Saksan yliopistoihin, mutta hän kieltäytyi. Hän sai Suomessa professorin arvon 1919. Sitä seurasivat etenkin 1930-luvulta lähtien lukuisat suomalaisten ja ulkomaisten yliopistojen ja korkeakoulujen kunniatohtorin arvot, eri maiden arkkitehtiyhdistysten kunniajäsenyydet, mitalit, kunniamerkit ja muut huomionosoitukset.
Kaiken se kestää
Jos Saarinen näkisi aseman nyt vuonna 2023, voisi hän hyvällä omallatunnolla todeta aseman edelleen palvelevan tarkoitustaan, 104 vuotta myöhemmin. Eliel Saarisen piirtämä rakennus on nimittäin pärjännyt hyvin aikaa vastaan. Kun Saarinen suunnitteli asemaa viime vuosisadan alussa, Helsingissä oli satatuhatta asukasta. Nyt pääkaupunkiseudulla asuu lähes kaksi miljoonaa ihmistä, ja silti neljään ilmansuuntaan avautuva asema on yhä toimiva. Oikeastaan on suuri ihme, että asema on edes pystyssä. Ensimmäinen maailmansota viivästytti valmistumista, ja keskeneräinen rakennus muutettiin sotilassairaalaksi. Asemana se otettiin käyttöön vasta itsenäistymisen jälkeen 1919, ja jatkosodan aikana siihen osui useita pommeja. Tulipalo poltti vuonna 1950 osan asemasta, ja karanneet veturit ovat muutaman kerran iskeytyneet seiniin. Paljon asema on kärsinyt, mutta kaiken se on kestänyt.
Asema uudistuu Saarisen historiaa kunnioittaen
Yli satavuotisen historiansa aikana ikoninen Päärautatieasema on ollut sekä Helsingin että koko kansakuntaa koskettavien sattumusten sydämessä. Päärautatieaseman Kivimiesten lyhtyjen katveessa on vuosien saatossa roihunnut niin liekit kuin rakkauskin. Aseman holvikaarien alla on kohdattu ystäviä, juhlittu sankareita, koettu jälleennäkemisiä ja jäähyväisiä sekä eletty arkea ja tavoiteltu unelmia. Luomme parhaillaan aseman seuraava vuosisataa entistä viihtyisämpänä kohtaamispaikkana Saarisen valtakunnallisesti merkittävää historiaa kunnioittaen. Olkoon sen tulevaisuus iloisten ja sykähdyttävien sattumusten ja kohtaamisten täyttämä. Astu mukaan tarinaan.
